maanantai 20. marraskuuta 2017

Mitä tiimeille kuuluu nyt?


Tiimijaksoa on kulunut nyt seitsemän viikkoa ja viikko on vielä jäljellä. Mielipiteet tiimijaksosta ovat hyvin erilaisia. Osalla mieli on haikea ja osan mielestä on  mahtavaa, että tiimijakso loppuu. Kävimme haastattelemassa jokaisesta joukkueesta yhden tiimin kuulumisia.
Kysyimme tiimeiltä, mikä on ollut tiimijaksossa parasta ja mistä he eivät ole tykänneet. Parasta on ollut kympin aamut, kahvin keittäminen, koneella oleminen, koeviikon puuttuminen, toisiin paremmin tutustuminen sekä yhdessä tekeminen. Tiimit eivät ole taas tykänneet, kun tehtävät ovat olleet niin suuria ja niitä on ollut paljon. Tehtävien suuruuden takia ne ovat jääneet kotiin tehtäviksi. Melkein kaikki näistä ovat olleet vielä arvioitavia, minkä takia koko ajan täytyisi jaksaa panostaa suorituksiin. Moitteita tuli myös siitä, kun perinteistä opetusta on ollut niin vähän ja oppiminen on ollut pitkälti omalla vastuulla. Olemme aika samoilla linjoilla muiden tiimien kanssa.
Saimme myös yhdeltä opettajalta haastattelun, miten hänestä tiimijakso on sujunut. Opettajan mielestä on ollut hienoa seurata tiimien kehitystä niin tiimiytymisessä kuin myös tiedonhaussa ja siinä, kuinka tehtäviä opitaan jakamaan kaikille ja saadaan siitä tehtyä kokonaisuus. Tiimijakso on myös antanut opettajille tilaisuuden tutustua meihin ykkösiin paremmin kuin tavallisilla kursseilla tulisi tutustuttua.
 Pikkuhiljaa tiimit ovat myös päässeet tiimijakson ideaan sisälle, joka on oppia toisilta. On ollut mukavaa, jos ei ole osannut jotakin, niin on voinut kysyä muilta tiimin jäseniltä. Toisilta oppiminen on tuonut lisää ryhmähenkeä ja lisännyt tiimin toimivuutta.
Mielipiteet tiimijakson loppumisesta ovat kaikilla melko samanlaiset. Suurin osa oppilaista on helpottuneita ja hyvillä mielin. “Hienoa päästä takaisin normaaliin jaksoon”, kommentoitiin useammasta tiimistä. Osa kuitenkin myöntää olevansa hieman haikeamielisiä jakson loppumisesta. Onhan tiimijakso ollut täysin uudenlainen kokemus ja yhdessä tekemisen meininki on ollut tiivis osa kokeilujaksoa. Eli yleisesti kaikille tiimeille kuuluu hyvää.
Meistä tiimijakso on ollut hieno kokemus, vaikka se välillä onkin ollut vähän rankkaa ja hermoja raastavaa. Mukavinta on ollut tutustua uusiin ihmisiin ja saada uusia kavereita. Tämä on ollut helppoa, sillä kaikki ovat olleet koko ajan lähellä toisiaan ja juttu on lentänyt. Me saimme ainakin omasta mielestämme hyvän tiimin, jossa hommat on hoidettu hyvin.

Team 5: Vilhelmiina, Venla, Maija, Juho ja Aaro

Kierrätys ja lajittelu


Kierrätys ja lajittelu on on tärkeä asia ilmastonmuutoksen kannalta. Jätteiden lajittelu on helppoa ja eikä kuluta hirveästi enempää aikaa eikä rahaa kuin se, että heittäisi kaikki jätteet samaan astiaan. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, minkä takia jätteiden lajittelu on osalle ihmisistä erittäin vaikeata. Kuitenkin tämäkin on yksi helppo ja yksinkertainen tapa saada ilmastonmuutosta hidastettua. Minusta kierrätyksessä ja lajittelussa hyödyn arvo on paljon suurempi loppujen lopuksi, kuin vaivannäkö
kierrättää ja lajitella jätteet.
Nettisivulla Martat.fi artikkelissa otsikolla Lajittelu ja kierrätys kerrotaan paljon uusista kierrätystä koskevista lakiuudistuksista. Yksi uudistus koski muovin keräystä,jonka seurauksena  muovinkeräyspisteet ovat lisääntyneet roimasti. Etenkin muovin keräys on tärkeää, sillä, muovin hävittäminen luontoon on erittäin vastuutonta ja tämä toiminta on nyt jo saastuttanut luontoa todella pahasti, sillä muovi ei maadu. Internetissä on levinnyt monia videoita, joissa lintu on syönyt muovia merestä ja kuolee siihen. Näiden kuvien näkeminen tuottaa minulle pahaa mieltä, sillä en pysty olemaan ajattelematta sitä, että ihminen on saanut kaiken tämän aikaan. Toivon, että nämä lakiuudistukset vähentäisivät muovin päästämistä luontoon.
Mielestäni biojätteen kuten ylijääneen ruuan lajitteluun pitäisi keskittyä enemmän. Jos ruoka laitetaan muun jätteen mukana menemään kaatopaikalle, siellä alkaa syntyä metaania, joka on vaarallisin kasvihuonekaasu. Metaania syntyy kaatopaikalla sen seurauksena, kun jätteet puristetaan pieneen kasaan. Jos siellä kasassa on mukana ruokaa ja se puristetaan sellaiseen kokoon, että siellä ei ole yhtään ilmaan, se alkaa hajota mikrobeihin,joista syntyy metaania. Metaani on noin 20 kertaa tehokkaampaa kasvihuonekaasua kuin hiilidioksidi, jota syntyy autolla ja muilla polttomoottorisilla kulkuneuvoilla ajaessa. Kierrätyksen lisääminen olisi tärkeä asia, jotta jätteen teko vähentyisi ja uusien materiaalien hankkiminen vähentyisi. Minusta kierrätysmateriaaleista tehdyt vaatteet ovat oiva ratkaisu jätteen vähentämiseen. Samassa artikkelissa Martat.fi sivulla kerrotaan lakiuudistuksesta, jonka mukaan takstiilijätteiden vieminen kaatopaikalle loppui vuonna 2016. Tämä todennäköisesti lisää tuotteen elinkaarta, sillä niistä aletaan tekemään kestävämpiä ja niitä pystytään kierrättämään.

Yhteenvetona sanon, että kierrättäminen ja lajittelu on tärkeä asia tehdä, sillä se pidentää maailman elämää. Mutta jos kierrättäminen ja lajittelu jatkuu tälläisena maailma tulee tuhoutumaan huomattavasti aikaisemmin kuin silloin, kun kierrätettäisiin ja lajiteltaisiin jätteet kunnolla.
Kirjoittaneet: Juho Haapamäki, Ville Kaapu, Vanessa Mäkelä, Henna Sävilahti ja Sofia Tienhaara

lauantai 18. marraskuuta 2017

Yritysvierailussa kului mukavasti koulupäivä

Osana Vammalan lukion tiimijaksoa tiimit kävivät yritysvierailuilla keskiviikkona 8. marraskuuta. Tiimin jäsenet vierailivat viidessä eri paikallisessa yrityksessä, joita olivat Vexve, Kemira, Teknikum, Thermisol ja Lojer. Vierailun jälkeen tiimi kokoontui yhteen ja purki kokemuksensa kertoen vierailemansa yrityksen toiminnasta. Yritysvierailujen tarkoituksena oli yrittajat.fi -sivuston mukaan opettaa nuorille yrittäjämäistä asennetta ja antaa valmiuksia jatko-opintoihin sekä työelämään. Yrityksiä yhdistää kierto- sekä biotalouden huomioiminen tuotannossaan muun muassa kierrättämällä kaikkea ylijäämämateriaalia.

Lähdimme aamulla kahdeksalta Vexvelle, missä heidän henkilöstöpäällikkönsä Mirka Hautamäki esitteli meille diaesityksenä Vexven toimintaa. Sen jälkeen lähdimme kiertämään Vexven tehtaan tiloja ja tutustumaan paremmin sen toimintaan. Meille kerrottiin työntekijöiden taustoista ja painotettiin, että opintopolulla ei ole niin suurta merkitystä, kunhan on yritteliäs; henkilöstöstäkin moni oli tullut yritykseen jollakin ammattinimikkeellä, mutta kouluttautunut tultuaan johonkin aivan toiseen työtehtävään. Lopuksi vielä ruokailimme yrityksen tiloissa, jonka jälkeen lähdimme takaisin lukiolle.

Kemiran tehdas sijaitsee Äetsässä, jonne menimme bussilla. Bussin saavuttua Kemiran tehtaalle menimme kuuntelemaan Kemiran toiminnasta yleisesti ja siitä, mitä Äetsän tehtaalla tapahtuu. Tehtaan insinöörien kanssa kiersimme tehdasta kahteen porukkaan jakautuneena, minkä aikana tietomme tehtaan toiminnasta lisääntyi ja näimme ympäristöä. Kierroksen jälkeen kokoonnuimme uudestaan ja keskustelimme lisää asioista. Kun kenelläkään ei ollut enää mitään kysyttävää, ja heidän esityksensä loppui, pääsimme syömään. Kiitosten jälkeen bussimme saapui ja lähdimme takaisin lukiolle.

Aamulla menimme bussilla Teknikumille. Siellä kuulimme ensin noin tunnin verran kolmen eri henkilön esittelyä tehtaasta sekä työstään. Esittelyjen jälkeen jakauduimme kahteen ryhmään ja menimme kiertämään tehdasta, jossa meidän piti myös laittaa turvakengät, suojalasit ja heijastinliivit turvallisuussyistä. Kun kiersimme tehdasta, meille kerrottiin samalla sen toiminnasta. Tehtaassa meteli oli kuitenkin kova, joten selityksiä ei oikein kuullut, varsinkaan jos piti korvatulppia, mikä oli vähän harmillista. Kierroksen jälkeen menimme odottamaan toista ryhmää ja sitten lähdimme koululle.

Heti kouluun tultua noin 20 hengen porukka lähti kohti ThermiSolia. Paikalle päästyämme ThermiSolin työntekijä, Hanna Kianta, kertoi meille perustietoja ThermiSolista, kuten mitä tuotteita siellä valmistetaan ja miten yritys edistää bio- ja kiertotaloutta. Noin tunnin kuluttua pääsimme tutustumaan kahden työntekijän johtamana itse tehtaaseen ja katsomaan, miten kyseisiä tuotteita oikein tehdään. Kierroksen jälkeen kokoonnuimme takaisin samaan huoneeseen, missä olimme ennen, ja teimme pienemmissä ryhmissä muistiinpanot ThermiSolista saamistamme tiedoista. Noin kello 11 bussi saapui hakemaan meitä ja lähdimme takaisin kohti koulua.

Lähdimme koululta kohti Lojeria klo 8.50. Kun saavuimme perille menimme ensimmäiseksi Lojerin toimistotiloihin, jossa meille oli järjestetty kahvitarjoilu. Toimistolla meille piti yrityksen markkinointipäällikkö Martin Syrjälä erittäin kattavan diaesityksen koskien yleisesti Lojeria ja sen tuotteita. Esityksen aikana olimme myös yhteydessä Skypen välityksellä Lojerin Ruotsin tytäryhtiön toimitusjohtajaan. Tämän jälkeen menimme tehdastiloihin. Tehdastiloissa meille näytettiin kaikki tehtaan kohdat ja mitä niissä tehtiin. Tehdas kierroksen jälkeen lähdimme bussilla takaisin kohti koulua.




Kirjoittanut Pepita Mäki-Soini, Eemeli Myllymaa, Anna Lindroos, Sofia Noukka ja Juho Valtanen


keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Mitä minun toimintani enää merkitsee merien suojelussa?


Ilmastonmuutos ja ympäristönsuojelu ovat nykyään isoja puheenaiheita ja ne vaikuttavat meihin, vaikka emme haluaisi uskoa niin. Etenkin merien saastuminen on todella surullista ja siihen on tehtävä muutos. Kaikki toiminta vaikuttaa, toki eri mittakaavassa. On yhdenkin ihmisen järkevä toiminta tärkeää.


Itse voimme vaikuttaa merien saastumiseen vähentämällä muovijätettä esimerkiksi jättämällä muovipussi ostamatta ruokakaupassa tai ostaessamme banaanin tai omenan, voimme miettiä, tarvitseeko se muovipussin. Voimme kierrättää muoveja, kuten jugurtti- ja viilipurkit. Meillä täällä Sastamalassakin on siihen mahdollisuus. Meidän ei myöskään pitäisi heittää roskia luontoon ajatellen, että ne sinne maatuvat ennemmin tai myöhemmin.
Yrjö Kokkosen kirjoittama uutinen “Tutkimus: Meriin päätyi yhtenä vuonna kahdeksan miljardia kiloa muovijätettä – ja määrä kasvaa” (yle.fi 12.2.2015) kertoo rannikkokaupunkien muovijätteen määrään liittyvästä tutkimuksesta. Uutisessa kerrottiin tutkijoiden pitävän luontoon joutuvaa jätettä haitallisena ja sen määrää on saatava vähennettyä. Jos muutosta ei tapahdu vuoteen 2025 mennessä, jätteiden määrä kaksinkertaistuu. Tämä on mielestämme pelottava ajatus, kun ajattelee uutisessa kerrottua vertauskuvaa: “Jos kahdeksan miljardia kiloa muovijätettä levitettäisiin maahan, nilkkaan ulottuva jätekerros kattaisi 34 kertaa Manhattanin saaren suuruisen alueen”.

Ketkä sitten saastuttavat eniten? “Meriin päätyy eniten jätettä Aasian maista. Tutkimuksen mukaan pahimmat saastuttajat ovat Kiina, Indonesia, Filippiinit, Vietnam ja Sri Lanka. Näille maille on yhteistä myös pitkä rantaviiva”, kertoo Kokkonen kirjoituksessaan. Miksi? Miksi juuri nämä maat? Kyseiset maat ovat usein köyhiä ja kierrätys toimii huonosti, jos ollenkaan. Ihmiset ja kaatopaikat heittävät roskia suoraan mereen välittämättä seurauksista. Heitä eivät kiinnostaa raha eikä luonto, eivätkä he välttämättä ole tietoisia vaaroista ja haitoista, koska myöskään valtioita ei kiinnosta. Niin pitkään kun nämä valtiot heittävät meriin tällaisia määriä roskaa, mitä väliä tekemiselläni on?

Merissä on paljon muovijätettä. Yrjö Kokkosen kirjoittamassa uutisessa kerrotaan tutkijoiden miettivän, mihin muovijäte merissä päätyy: “Osa siitä painuu pohjaan, osa jää kellumaan ja osa hajoaa yhä pienempiin ja pienempiin kappaleisiin, mutta näiden osien suhteet ovat vielä tuntemattomat.” Muovijätteen lisääntyminen merissä vaikuttaa suuresti eläimiin ja kasveihin. Esimerkiksi linnut voivat syödä muoviroskia ja tukehtua tai takertua muovijätteisiin. On surullista ajatella, kuinka paljon vain meidän takiamme linnut tai kalat kuolevat.

Faktahan on se, että tuntuu turhalta jättää kerran ostamatta muovipussi kaupasta. Ja niinhän se on. Valitettavasti meriä ei pelasteta sillä, että jätetään se yksi muovipakkaus kauppaan. Suuremman alueen, kuten koko Suomen, pitäisi sitoutua muovijätteen vähentämiseen. Se vaikuttaisi jo ihan eri tavalla luontoon, mutta miksi me emme vaikuttaisi myös yksilöinä. Ei se ainakaan pahenna merien saastumista.

Kirjoittajat: Team Käts (Henni Rannikko, Ilona Suikki, Vilhelmiina Prihti, Juho Pietilä ja Lauri Lammela)

torstai 9. marraskuuta 2017

Tomorrow – elokuva-arvostelu

Tomorrow on elokuvana ajatuksia ja tunteita herättävä. “Se tarkastelee usealla tavalla ilmastonmuutosta ja tapoja sen ehkäisemiseksi.” - http://www.imdb.com/title/tt4449576/
Elokuva avaa varmasti katsojan silmät ja saa hänet ajattelemaan ilmastonmuutoksesta muutakin kuin sitä, mitä naapuritkin ajattelevat. Elokuvan pääaiheita ovat ruoantuotanto, kierrätys, koulutus ja vihreä energia.”

Ruoantuotannossa käsitellään urbaania maanviljelyä ja lähiruokaa. Tulevaisuudessa halutaan luoda lisää pientiloja sekä vähentää koneiden ja hyönteismyrkkyjen käyttöä maataloudessa. Sen näytetään olevan kivaa ja helppoa työtä. Tällaisen mielikuvan saa elokuvassa taustalla soitettavasta iloisesta musiikista. Musiikki on todella mukava lisä. Elokuvassa on esimerkkejä koneettomista pientiloista, joiden tuottavuus neliömetrillä on samaa luokkaa tai suurempaa kuin koneellisilla viljelmillä. Elokuvassa kuvataan myös Detroitia, jonne on perustettu kaupunkiviljelmiä. Niiden tarkoitus on ruokkia tulevaisuudessa puolet Detroitin väestöstä. Kaupunkiviljelmät ovat hieno idea ja elokuvassa ne tuodaan tärkeänä osana maailmaa esille. Nämä ympäristöystävälliset viljelmät innostavat katsojaa ylläpitämään omaa kasvimaata. Myös lähiruokaa suositellaan käyttämään enemmän, siten voidaan säästää ruoan kuljetuspäästöistä.


Kierrätys on iso osa kuluttajuutta ja siksi se onkin yksi elokuvan pääaiheista. Kun raaka-aineita kierrätetään, ei tarvitse hankkia uusia valmistusmateriaaleja. Kierrätys kuvataan tärkeänä osana jokapäiväistä arkea. Jos raaka-aineet pitäisi aina hankkia uudestaan, maapallolta loppuisi luonnonvarat ja päästöt kasvaisivat suuresti. Elokuvassa halutaan tuoda esille kierrättämisen helppoutta ja vaikutusta. Kotitaloudet voivat kierrättää vaatteita perheen lapsilla ja sen jälkeen myydä ne kirpputoreilla. Lisäksi ihmiset voivat viedä tyhjät pullonsa niille tarkoitetuille kierrätyspisteille. Tehtaat voivat kierrättää teollisuuden raaka-aineita. Esimerkiksi autotehtaat voivat sulattaa romuttuneet autot ja valmistaa niistä uusia ajoneuvoja.

Elokuvassa kerrotaan, miten eri alueilla on onnistuttu ottamaan uusiutuvat energialähteet käyttöön. Uusiutuva energia on välttämätöntä, sillä nykyisellä kulutuksella maapallolta loppuvat pian fossiiliset polttoaineet.  Lisäksi fossiiliset polttoaineet saastuttavat ilmakehää ja täten kiihdyttävät ilmastonmuutosta. Onneksi monessa maassa hyödynnetään jo runsaasti uusiutuvaa energiaa. Se on todella hyvä asia ja saa positiivisia tunteita pintaan. Islannissa, jossa on paljon vulkanismia, käytetään paljon maalämpöä ja Norjan rannikolle on rakennettu tuulivoimaloita. On hieno nähdä, että jotakin on jo tehty. Ei tarvitse aloittaa tyhjältä pöydältä maailman pelastamista. Kunnollisella satsauksella voidaan täyttää maapallon energiantarve siihen asti, kunnes keksitään yleiseen energiantuotantoon soveltuva fuusioreaktori.

Suomen perusopetusta käydään katsomassa Espoon peruskoulussa. Suomessa on yksi kehittyneimmistä koulutusjärjestelmistä ja siitä meitä suomalaisia kehutaan. Suomen peruskouluissa opetetaan ympäristöystävällisiä elämäntapoja ja erilaisten ihmisten suvaitsevaisuutta. Opettajat ovat oppilaiden seassa luokassa ja he ovat oppilaille tukihenkilöitä.

Kaiken kaikkiaan elokuvaa voidaan pitää onnistuneena teoksena, joka kertoo, millä eri tavoin ilmastonmuutosta voidaan ehkäistä. Elokuvassa vedotaan lapsiimme, mitä jätämme heille perinnöksi ja tämä on loistoidea. Jokainen, jolla on lapsia, haluaa varmasti heidänkin saavan juoda puhdasta vettä turvallisessa elinympäristössä. Idea elokuvan käyttämisestä opettamisessa on viisas ja erilainen idea. Kun oppilaille tarjotaan uusi tapa oppia, heidän mielenkiintonsa pysyy yllä ja oppiminen tehostuu. Vaikka elokuva sisältääkin painavaa faktaa, se ei silti ole liian raskas katsottava. Ainoa negatiivinen asia on toisto. Samat asiat ja ideat ovat monta kertaa elokuvassa esillä.

Kirjoittanut Vilma Pylkkänen, Sampo Suokuisma, Sini Rautanen, Tuuli Nieminen ja Joonatan Vainiomäki

tiistai 7. marraskuuta 2017

Tiimityötaitoja tulevaisuuden varalle - ajatuksia tiimijaksosta

Tiimijaksoa on käyty nyt vähän yli puolet, ja oppilaat sekä opettajat ovat saaneet muodostettua siitä jo mielipiteensä. Käytävillä ja luokissa kuulee paljon erilaisia mietteitä ja ajatuksia, mutta halusimme selvittää, mitä tiimijaksosta oikeasti ajatellaan. Joten kävimme tiimimme kanssa kyselemässä muutamia kysymyksiä oppilailta ja opettajilta.

Ensimmäisenä kysyimme, millaisia odotuksia oppilailla ja opettajilla oli tiimijaksolle ja miten ne ovat toteutuneet. Vastauksien perusteella moni lähti jaksoon suhteellisen avoimin mielin odottaen muihin tutustumista sekä helppoa ja rentoa työntekoa. Myös uuden ja erilaisen kokeilu tuntui jännittävältä. Osalla oppilaista oli kuitenkin jonkin verran skeptiset odotukset. Yökoulusta monelle jäi mukavia ja positiivisia muistoja odotetun negatiivisen kokemuksen sijaan. Oppilaat eivät ole kokeneet odotusten toteutuvan, monien mielestä tiimijakso on ollut ikävämpää kuin he odottivat. Useimmat ainakin tässä vaiheessa kävisivät mieluummin tavallisen jakson, koska he kokevat tiimityöskentelyn paljon haastavammaksi. Myös työmäärä ja vaativuus ovat yllättäneet. Opettajien näkökulmasta odotukset ovat toteutuneet suurimmilta osin.

Sitten tiedustelimme työmäärää niin sanottuun “normijaksoon” verrattuna. Kuten sanottu monia yllätti vaativuus ja työn paljous. Muutama taas kokee, että töitä on enemmän, mutta opiskelu ei ole niin stressaavaa. Joidenkin mielestä töitä ei ole enempää, mutta ne tuntuvat erilaisen työskentelytavan takia vaikeammilta. Joka viikolla saatavan viikkotehtävän suorittaminen vain muutamassa päivässä saa välillä aikaan harmaita hiuksia, kuten myös tietotekniset ongelmat tasaisin väliajoin. Myös vaatimustaso tuntuu olevan korkeampi kuin ensimmäisellä jaksolla, ainakin töistä on haastavampi saada hyviä arvosanoja. Opettajatkin kertovat työmäärän olevan huomattavasti suurempi.

Viimeinen kysymys koski odotuksia loppujaksolle. Jakson odotetaan jatkuvan samanlaisena ja työmäärän toivottavasti hellittävän loppua kohden. Opettaja Leena Sherazer uskoo tiimien alkavan toimimaan entistä paremmin ja joustavammin, hän odottaa myös muutamaa kivaa viikkotehtävää. Haastateltuja stressaa ja ahdistaa muutaman seuraavan viikon työmäärä, luvassa on romaanin lukemista, testejä useista aineista sekä tietysti viikkotehtävät. Jakso etenee joka tapauksessa mukavan ilmapiirin vallitessa ja töiden edetessä.

Kirjoittajat: Team Viiksivallut (Venla Ryyppä, Justus Toiviainen, Miska Hepokorpi, Laura Seppä-Murto, Janette Nurmisto)

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Kielten opiskelu kannattaa

Henkilön oppiessa uusia kieliä hänen kognitiiviset kykynsä vahvistuvat, sillä aivot oppivat käsittelemään uusien sanojen merkitystä, mikä kasvattaa käsityskykyä. Maksimaaliset hyötypuolet saavuttaakseen ihmisen tulisi tutustuan uusiin kieliin niin nuorella iällä kuin mahdollista. Kun lapsi kuulee useita kieliä puhuttavan, hän alkaa muodostamaan omaa maailmankuvaansa varhain. Ajattelu sulavoituu ja myöhemmällä iällä uusien kielien oppimisesta tulee paljon helpompaa.
      Hyödyt eivät näy ainoastaan lapsuudessa, vaan myös hyvin vanhalla iällä useamman kielen osaava henkilö pääsee helpommalla. On todettu, että kielien osaaminen vähentää muistisairauksien riskiä, kun Tuula Kinnarinen on maininnut kirjoittamassaan artikkelissa, joka on julkaistu tiede.fi sivulla 16.09.2011.
      Jossain suhteessa monikielisyyttä voisi verrata videopelien pelaamiseen. Pelejä pelatessa reagointinopeus paranee, ihminen oppii sopeutumaan uusiin haasteisiin nopeammin ja ongelmanratkaisukyky paranee huomattavasti. Videopelien pelaamisella on kuitenkin haittapuolensa: keskittymiskyky heikkenee, sosiaaliset taidot heikkenevät ja kunto rappeutuu. Kannatta ajatella kielten oppimista pelien pelaamisena ilman haittavaikutuksia. Opit puhumaan ihmisille, älykkyys kasvaa ja kyky oppia ottamaan suuria loikkia, mitä enemmän kuuntelet ulkomaalaisten puhetta nuorella iällä.
       Kielten oppimista ei tulisi kuitenkaan ottaa työnä tai pakotettuna prosessina. Riittää, että katsoo paljon ulkomaalaisia elokuvia ja mahdollisesti jopa lukee vieraskielisiä kirjoja. Pystyt siis kasvattamaan ajattelukykyäsi huomaamatta, eikä sen tarvitse olla raskasta tai pelkkää sanojen ulkoa opettelua.

Kaksikielisyydestä on paljon apua myös ulkomailla. Ulkomailla vieraalla kielellä pärjääminen on hyödyllistä ja se voi myös avata uusia ovia työmaailmaan, varsinkin maassa, jossa useat kielet kuuluvat osaksi maan kulttuuria. Kun ulkomailla tai työelämässä hallitsee vieraan kielen, saa helpommin uusia ystäviä. Kahden kielen osaaminen auttaa myös tutustumaan vieraan kielen kulttuuriin paremmin josta saa mahdollisesti paremman käsityksen. Eli toisin sanoen useiden kielien oppiminen auttaa ihmistä ymmärtämään eri kulttuureita ja täten oppii hyväksymään erilaisuutta. Kieliä oppiessa joutuu väistämättä kosketuksiin aivan uusien kulttuurien kanssa ja oma maailmankuva muuttuu prosessissa paljon täyteläisemmäksi. Hyvänä esimerkkinä voisi käyttää Blade Runner elokuvia. Näissä mestariteoksissa kuvataan tulevaisuuden yhteiskuntaa, jossa kaikki maailman kulttuurit ovat tiiviisti keskittyneet yhteen ja ihmiset joutuvat päivittäin puhumaan ainakin 10 eri kieltä. Näissä elokuvissa ei kuvata maailmanlaajuisia konflikteja ensinkään, vaan kaikki vaara tulee joko pikkurikollisuudesta, jätteistä tai roboteista.
      Robotit huomioon ottamatta voisi sanoa, että Blade runner antaa ehdotuksen potentiaalisen utopian muodostumiseen. Mikäli kaikki ihmiset pystyisivät kommunikoimaan toistensa kanssa kielestä huolimatta, voisimme jättää maiden väliset erimielisyydet taaksemme ja keskittyä tärkeämpiin ongelmiin kuten ilmastonmuutokseen. Kielitaitoa ei ensin tule ajatelleeksi kauhean tärkeänä asiana, mutta kun alkaa ajatella tarkemmin, niin huomaa, että se on paljon tärkeämpi kuin uskoisi.

Kielitaidosta on siis hyvin paljon hyötyä, eikä ainoastaan ihmiselle itselleen, vaan mahdollisesti koko ihmiskunnalle. Kielitaitoa tulisi siis parantaa kaikkialla maailmassa, jotta voisimme aloittaa matkamme kohti yhteinäisempää ja valoisampaa tulevaisuutta.

Kirjoittaneet: tiimi Keijo Jeehu Koski ja Osku Eeronheimo, Iina Iltanen, Kaisa Linnikko ja Emilia Laakso

Mitä tiimeille kuuluu nyt?