tiistai 24. lokakuuta 2017

Ärähdykselle ei ole aihetta

Kristus, Jeesus, Uskonto, Mosaiikki, Pääsiäinen, Kulta
Opettaja ja apulaisrehtori Mervi Lundmark ottaa kantaa mielipidekirjoituksessaan “Me evankelis-luterilaiset hyväksymme uskonnottomien kaikki vaatimukset - mekin voisimme joskus ärähtää” (Helsingin Sanomat 11.8.2017) Esa Ylikosken mielipidekirjoitukseen. Esa Ylikosken mielestä koulupäivän aikana olevat jumalanpalvelukset pitäisi poistaa. Lundmark on eri mieltä Ylikosken kanssa. Lundmark kertoo, että hänellä on ollut useita oppilaita, jotka eivät kuulu evankelis-luterilaiseen  tai ortodoksiseen kirkkoon. Lundmark pohtii, pitäisikö myös esimerkiksi Lucia-kulkue poistaa, jos jumalanpalvelukset poistetaan.
Mielestämme koulun aikana pidetyt jumalanpalvelukset ovat tarpeettomia. Näin oppilaiden näkökulmasta koulussa järjestetyt uskonnolliset tapahtumat ovat tylsiä, ja niihin pakollinen osallistuminen tuntuu epäreilulta. Kyse ei ole uskonnon vastustamisesta vaan tapahtumien aiheuttamasta turhasta ajan kuluttamisesta. On todella epämukavaa istua kevät- tai joulujuhlassa ohjelman loppumista. Haluaisimme vain saada todistuksemme mahdollisimman pian ja päästä lomalle rentoutumaan. Sitä paitsi koulun päättöjuhlat tapahtuvat lauantaisin, jolloin koulussa ylimääräinen, jumalanpalveluksien aiheuttama aika on vielä epämukavampaa odotettavaa.
Lundmarkin huolestuneisuus uskonnollisten tapahtumien poistamisesta kouluista on varsin tarpeeton. Koulun pitäisi olla opinahjo, jossa voi opiskella hyvin monien uskontojen ja kulttuurien edustajia vapaasti ilmankulttuurien mukaisisa erikoisjärjestelyjä. Se, että eri uskontojen edustajat eivät tule laulamaan virsiä tai nöpöttämään koville ja hyvin epämukaville penkeille kaikkien muiden nöpöttäessä, on epäreilua, kuten jo edellä mainittiin. Uskonnon harjoittamisen pitäisi olla vapaaehtoinen,niin sanottu vapaa-ajalla järjestetty asia, josta oma kotiväki oman päätöksensä mukaan saisi määrätä. Jos haluaisi mennä jumalanpalvelukseen, menisi kirkkoon, ja jos haluaisi sivistää oman lapsensa uskonnon tietämystä ja lisätä hänen kokemuksiaan, olisi hyvä idea sivistää yksilöä itse kodin ja kirkon avustuksella.Esimerkiksi.Lundmarkin mainitsema “vapaaehtoinen iltatilaisuus” olisi varsin hyvä idea.  
       Olemme sitä mieltä, ettei uskonnon pitäisi näkyä koulun arjessa millään tavalla, eikä sen pitäisi aiheuttaa haittaa sellaisille oppilaille, jotka eivät halua kuulla jumalanpalvelusta tai eivät kuulu kirkkoon. Ymmärrämme hyvin, että kaikilla uskonnoilla on omat piirteensä eikä koulustakaan epäilemättä ole helppoa tehdä kokonaan uskonnotonta, mutta silti koulussa ei pitäisi esiintyä tunnustavaa uskonnollisuutta. Jos uskonnon pitää olla esillä koulussa, sen pitäisi ehdottomasti olla vain uskonnon tunneilla. Meillä ei ole mitään uskontoa vastaan, mutta mielestämme uskontoa ja koulua ei pitäisi sekoittaa keskenään.
     Mielestämme siis koulun ja uskonnon ei tarvitse puuttua toisiinsa, vaan uskontoa kuuluisi tutkia vapaa-ajalla tai uskonnon tunneilla. Olemme siis Mervi Lundmarkin kanssa eri mieltä. Koulun uskonnottomuudesta tuskin on mitään haittaa. Uskonnon osuus kouluissa on muutenkin vähentynyt vuosien aikana. ja se luultavasti tulee vähentymään vielä lisää. En koe tämän hetkisestä uskonnollisuudesta olevan haittaa, mutta ei sille ole varsinaista tarvettakaan kouluissa, joissa pyritään opettamaan evoluutiosta ynnä muusta mukavasta.
Kirkko, Ikkuna, Kirkon Ikkuna, Lasimaalaus, KristinuskoKirkko, Ikkuna, Kirkon Ikkuna, Lasimaalaus, Kristinusko

Kirjoittajat: Teemu, Ella, Maiju, Heikki, Veeti

Neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä - mitä on paastoaminen?

Paastota voidaan esimerkiksi terveydellisessä tai uskonnollisessa mielessä. Uskonnollisessa mielessä paasto ei tarkoita vain muutosta ruokavaliossa, vaan paastolla on syvemmät uskontoon liittyvät motiivit. Paastolla valmistaudutaan johonkin tärkeään asiaan. Sen aikana ruokavalion muutoksen lisäksi pyritään itsetutkiskeluun ja löytämään olennaisimmat asiat, jotta päästäisiin lähemmäksi Jumalaa. Epäolennaiset asiat jätetään huomiotta. Kristillisistä uskonnoista esimerkiksi ortodoksisessa, roomalaiskatolisessa ja evankelisluterilaisessa kirkossa paastotaan. Näiden uskontojen paastoamisen perusteet ovat Raamatussa, jossa Jumala kielsi syömästä Paratiisin keskellä olevasta puusta. Samassa kirjassa Uuden testamentin puolella kerrotaan, kuinka Jeesus antoi esimerkin paastoamisesta paastoamalla itse erämaassa neljäkymmentä päivää.


Kristinuskossa paastoa vietetään ennen pääsiäistä, joka on kirkkovuoden suurin juhla. Sitä edeltävästä paastosta ortodoksit käyttävät nimitystä Suuri paasto. Nimitys viittaa sen kestoon ja merkitykseen. Paaston ajan valmistaudutaan Jeesuksen ylösnousemuksen juhlaan. Lisäksi ortodoksisuudesta löytyy muitakin paastoja.

Myös muissa uskonnoissa paastotaan, esimerkiksi juutalaisuudessa, hindulaisuudessa ja islamissa. Islamissa paaston aikaa kutsutaan ramadaniksi. Se on islamilaisen kalenterin yhdeksäs kuukausi. Ramadan muistuttaa paljon muiden uskontojen paastoja, mutta silloin saa syödä ja juoda vain yön aikana. Päivisin ei ole sallittua syödä eikä juoda mitään. Sen noudattaminen on pakollista kaikille muslimeille paitsi matkustaville, raskaana oleville, diabeetikoille tai kroonisesti sairaille.

Monet huomaavat paastoamisen vain ruokapöydän antimien muutoksista, mutta se on paljon muutakin. Ainakin ortodoksisuudessa paastoaminen voidaan jakaa neljään osa-alueeseen. Ruokapaastossa, joka on kaikista yleisin, ihmiset syövät kevyemmin kuin yleensä. Näin tuetaan henkistä ja hengellistä kasvua. Henkinen paasto taas liittyy ajankäyttöön siten, että ihmiset miettivät tarkoin, mitä tekevät ja milloin. Keskittymällä tärkeisiin asioihin voidaan tukea kasvua kristittynä. Hengellisen sisällön osa-alueessa puolestaan lisätään rukoilemista ja itsetutkiskelua. Samalla korostetaan jumalanpalvelukseen osallistumisen ja ripittäytymisen merkitystä. Sosiaalinen puoli liittyy siihen, että paaston aikana vaatimattomasti elämällä perheet säästävät rahaa ja näin säästetyillä rahoilla auttavat esimerkiksi luonnonkatastrofialueilla kotinsa menettäneitä ihmisiä.

Vaikka periaatteessa ortodoksien paastoruoka ei sisällä eläinkunnan tuotteita, kuten lihaa, maitotuotteita tai kananmunia, kalalla ja kasvirasvoilla voi säädellä paaston ankaruutta oman terveyden mukaan. Paastossa on perinteisesti neljä astetta. Ankarimmassa paastossa ei syödä mitään. Toiseksi ankarin ei sisällä kalaa, kasvirasvoja tai viiniä. Seuraava sallii kasvirasvat mutta ei kalaa ja neljännessä mukana on myös kala.


Loppujen lopuksi paastolle on siis aina oma merkityksellinen syynsä — oli kyseessä millainen paasto tahansa. Yleisesti ottaen sen avulla pyritään saavuttamaan myönteinen lopputulos. Ihmiselle tekeekin siis hyvää noudattaa itselle tärkeitä asioita, koska näin on mahdollista kehittää myös itseään. Parhaimmillaan paastosta jää positiivinen jälki loppuelämäksi.


Lähteet:

Karvonen, Markku 2015: Ortodoksien suuri paasto avaa yllättäen muidenkin silmät yksinkertaiselle ja maukkaalle ruualle. Yle Uutiset 15.3.2015. https://yle.fi/uutiset/3-7867643. Luettu 13.10.2017.

Wikipedia: Paasto. https://fi.wikipedia.org/wiki/Paasto. Luettu 12.10.2017.

Wikipedia: Saum. https://fi.wikipedia.org/wiki/Saum. Luettu 12.10.2017.

Länsi-Uusimaa: Suuri paasto. 21.3.2011. http://www.lansi-uusimaa.fi/artikkeli/43995-suuri-paasto. Luettu 11.10.2017.


VSKM: Tuuli Ruohonen, Miro Mäkelä, Janica Järvinen ja Elias Ylinen

Vammalan lukiossa juhlittiin juutalaisia ja islamilaisia juhlia




Resized_20171012_105546.jpg
Pesukarhujen tiimin jäsenet Väinö Rantanen, Mikael Myllyoja, Maria Kolisoja, Ilona Salminen ja Emma Hakala viettävät islamilaista Eid-ul-adha-juhlaa.
Vammalan lukion ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoilla on menossa tiimijakso. Tiimijaksolla ei ole yhtä paljon perinteistä opettajajohtoista opetusta kuin tavallisesti. Sen sijaan opiskelijat suorittavat viikottain vaihtuvia viikkotehtäviä. Kolmannen viikon viikkotehtävänä oli uskonnon tehtävä, jossa opiskelijoiden piti suunnitella ja järjestää juutalainen tai islamilainen juhla. Torstaina 12.10. järjestettiin ja kuvattiin jokaisen tiimin suunnittelemat juhlat. Tehtävän tarkoituksena oli oppia lisää juutalaisuudesta ja islamista. Viikkotehtävässä piti myös hyödyntää ruotsin, maantiedon ja äidinkielen tunneilla opittuja taitoja.


Tiimit on jaettu 4 tai 5 tiimin ryhmiin. Tiimeistä koostuvia ryhmiä kutsutaan joukkueiksi. Joukkueissa arvottiin joka tiimille oma juhla, joka tiimin piti järjestää. Juhlia oli viisi erilaista. Arvottavana oli kolme juutalaista juhlaa ja kaksi islamilaista juhlaa. Juutalaisia juhlia olivat häät, hanukka ja pesah eli pääsiäinen. Islamilaiset  juhlat olivat Eid-ul-fitr ja Eid-ul-adha.


Jokainen tiimi esitti tehtävästään riippuen joko juutalaista perhettä tai muslimiperhettä. Jokaiselle tiimin jäsenelle annettiin oma rooli perheessä. Eri rooleja olivat esimerkiksi isä, äiti, lapset ja isovanhemmat. Roolien jaon jälkeen jokaiselle tiimin jäsenelle mietittiin hänen  roolihahmolleen sopiva tausta: nimi, ikä, ammatti ja asuinpaikka.


Juhlia alettiin suunnitella maanantaina. Juhlasta etsittiin tietoja, kuten miksi juhlaa vietetään, milloin juhlaa vietetään ja miten juhlaa kuuluu viettää. Tiedot kirjoitettiin kartongille, johon liitettiin myös kuvia. Valmis juliste pistettiin esille tiimin omaan “kotipesään”.  

Kirjoittaneet: Viivi Koivu, Daniel Lee, Nelli Rantala, Inka Jaakkola ja Onni Pesonen

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Tiimin kehitysvaiheet

Tiimijakson aikana opiskelijat työskentelevät seitsemän viikkoa yhdessä tiimissä, johon kuuluu viisi opiskelijaa. Tiimin jäsenet on valittu siten, että jokaisessa tiimissä on monenlaisia toimijoita rikastuttamassa yhteistyötä. Kaikki 19 tiimiä ovat laatineet toimintasäännöt omalle tiimilleen 24h-leirin aikana selkiyttääkseen tiiminsä perustoimintaa. Jakson aikana tiimit pääsevät ratkomaan hyvin erilaisia tilanteita aina tiedollisista tehtävistä ihmissuhdeasioihin.



Tiimityö voi herättää monenlaisia kysymyksiä: Mitä kaikkea tiimin kehitysvaiheisiin voi kuulua? Kehittyykö tiimin toiminta tasaisesti koko ajan? Miten erilaisten ihmisten keskinäinen yhteistyö sujuu? Perehdyin kesällä Risto Havusen kirjoittamaan teokseen Kehitä valmentajan taitojasi esimiestyöskentelyssä. Kirjassa Risto Havunen esittelee Bruce Tuckmanin luoman tiimin elinkaaren, johon kuuluu viisi erilaista kehitysvaihetta: muotoutuminen, kuohunta, me-vaihe, tiimivaihe ja lopettamisvaihe.  

Muotoutumisvaiheessa olisi hyvä ymmärtää, että tiimiä ei käytännössä ole olemassa. On ainoastaan joukko ihmisiä. Tiimi on usein alkuinnostuksesta johtuen suhteellisen tehokas, vaikka todellisuudessa tiimi ei käytännössä kykene vielä yhteistoimintaan. Tässä vaiheessa tiimi on hyvin riippuvainen opettajasta. Mitä enemmän tiimille on mahdollista antaa aikaa keskinäistä tutustumista varten, sitä nopeammin opitaan myös käytännölliset asiat.

Kuohuntavaiheessa tiimi jakaantuu tavallisesti pienemmiksi alaryhmiksi. Tiimin sisäinen pirstaleisuus heikentää koko tiimin tehokkuutta ja saa aikaan esimerkiksi kilpailua. Klikkiytyminen kuuluu tiimin normaaliin kehitykseen. Perusedellytyksistä merkittävin on tavoitteiden selkeys. Pelkästään keskustelu siitä, mitä tiimin ylipäätään odotetaan tekevän, selventää usein toiminnan perusteita. Lisäksi turhien ristiriitojen ehkäisyssä auttaa, että opiskelijalle kerrotaan, mitä häneltä odotetaan, mitä hänen vastuulleen kuuluu ja minkälaisten pelisääntöjen mukaan tiimi toimii. Toisinaan tiimit elävät suurimman osan ajastaan junnaten muotoutumis- ja kuohuntavaiheissa.

Me-vaiheessa tiimi käyttäytyy todellisuudessa ensimmäistä kertaa kuin tiimi. Tiimi on tässä vaiheessa suhteellisen kiinteä, ilmapiiri on vapautunut ja turvallinen. Tiimin jäsenillä tieto siitä, minkälainen käyttäytyminen on sallittua ja toivottavaa. Tiimin jäsenten roolit ja vastuut ovat siinä määrin selkiintyneitä, että he voivat olla kiinnostuneita myös muiden rooleista ja vastuista. Tiimille on tyypillistä vahvistaa omaa toimintaansa ja toimintamallejaan kertomalla sitä tukevia tarinoita. Tarinoiden kuunteleminen on tärkeää siksi, että ne kertovat usein tiimin arvoista ja niistä rakenteista, jotka ovat tiimin kannalta tavalla tai toisella kannatettavia.

Itseohjautuva vaihe on tiimin toimimisen kannalta kehityksen huipulla. Tiimi ottaa päätöksentekoa omalle vastuulleen ja pystyy toimimaan itseohjautuvasti. Tätä vaihetta kuvaa se, että tiimin jäsenillä on monenlaisia suhteita keskenään, ja alaryhmät ovat muuttuvia ja joustavia. Luottamus ja vastuu ovat kollektiivisia, tiimi kantaa huolta tehtävästään tiiminä ja pystyy siksi jakamaan työnsä parhaalla mahdollisella tavalla. Käytännössä vain harvat tiimit pystyvät koskaan kehittymään toiminnassaan tällaiseksi itseohjautuvaksi ryhmäksi.

Lopettamisvaiheessa tiimi kokee usein jonkinasteista surua tarkoituksenmukaisuuden loppumisesta. Koska tiimi on koottu vain yhtä tarkoitusta varten eikä sen toimintaa jatketa, on luonnollista, että tiimin jäsenet aloittavat tiimin loppumisen työstämisen suhteellisen aikaisessa vaiheessa. Tiimin lopettamiseen liittyy aina tunteita - toiset tuntevat helpotusta, toiset surua, jotkut molempia samanaikaisesti. Mitä paremmin tiimi on kehittynyt, sitä voimakkaampia opiskelijoiden tunteet ovat. Tiimin jäsenille on tärkeää palauttaa mieleen, mitä tiimin vaiheiden aikana on tapahtunut, mitä kukin voi ottaa opikseen tapahtuneesta ja mitä tulevaisuudessa pitää ottaa huomioon. Se, mitä tiimissä tapahtuu viimeisenä, jää opiskelijoille päällimmäiseksi mieleen. Jos tiimi ei jätä hyvästejä toisilleen, voi kysyä, onko ihmisjoukko koskaan todella ollutkaan tiimi.

Tiimityö on koko ajan muotoutuvaa toimintaa, johon vaikuttavat sekä tietoiset että tiedostamattomat seikat. On innostavaa ja mielenkiintoista olla mukana ohjaamassa ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden tiimityöskentelyä!

Saila Rantajääskö, tiimijakson valmentaja-opettaja

tiistai 10. lokakuuta 2017

24h-leiri

Päivä 1


Vammalan lukion yökoulu alkoi torstaina 28.9 kello 11.00. Jakauduimme yhdeksääntoista viiden hengen tiimiin Marttilan koulun salissa. Sieltä menimme opettajien johdolla kotiluokkiimme, joissa tutustuimme leikin avulla. Sen jälkeen tiimit saivat järjestää oman työtilan haluamansa näköiseksi. Yhdessä luokassa oli neljä tai viisi tiimiä. Yhdeltä aloitettiin opettajien pitämät rastit, joita oli yhteensä 4.
Äidinkielen opettaja Ulla Vormisto piti vuorovaikutus rastin, jossa tehtiin käsitekartta hyvän keskustelijan piirteistä, otettiin kuvia tiimistä ja keskusteltiin eri tunnetiloja käyttäen. Järjestäytymisrastin piti Ruotsin kielen opettaja Saila Rantajääskö.Siellä tiimit kirjoittivat itselleen säännöt ja sopivat tiiminjohtajan jokaiselle viikolle. Maantiedon opettaja Timo Niemimaan tietotekniikkarastilla, opeteltiin erilaisia tietotekniikkaan liittyviä taitoja, kuten tiedostojen jakamista muille. Uskonnon ja psykologian opettaja Leena Sherazer piti rastin, jossa piirsimme perheenjäsenemme eläiminä ja kirjoitimme kukan terälehtiin vahvuuksiamme. Päivällisen jälkeen oli vapaata aikaa, jolloin suurin osa kävi kaupassa.
Illalla kiersimme tuutorien järjestämiä rasteja, joilla keräsimme pisteitä tiimeinä. Oma ryhmämme aloitti suunnistuksesta. Tällä rastilla seurasimme arvoituksellisia vihjeitä, jotka johdattivat aina uudelle vihjeelle. Toisella rastilla pelasimme Kahoot-nimistä online-peliä, johon tuutorit olivat keksineet kysymyksiä lukiomme opettajista. Seuraavaksi ratkoimme murhamysteeriä, jonka ratkaisu piti kertoa tuutoreille. Rastit olivat mielenkiintoisia ja viimeinen rasti nostatti tiimihenkeä. Viimeisellä rastilla oli neljä eri kilpailua: keksin kuljetus kasvoilla, herneiden siirtely syömäpuikoilla, tasapainoilu silmät kiinni sekä sukkahousukisa.
Rastien jälkeen oli vapaa-aikaa, jonka sai viettää omalla tavallaan. Osa katsoi elokuvaa, toiset pelailivat ja jotkut kuuntelivat musiikkia. Unisimmat lähtivät pian rastien päätyttyä nukkumaan. Osalta nuorista nukkkumien sujui ongelmitta, kun taas toiset pitivät meininkiä yllä aamuyön tunneille asti. Ilmeisesti kuitenkin suurin osa, joka halusi oikeasti  nukkua, sai myös nukkua.


Päivä 2
Aamu alkoi noin 7.00 herätyksellä, jonka jälkeen siivosimme luokat, joissa nukuimme. Kello 7.30 saimme aamupalaa. Aamupalan jälkeen jokaisesta tiimistä yksi jäsen meni kokoamaan Shelter boxia ja muut tiimiläiset menivät suunnittelemaan heille mainosta. ShelterBox on hyväntekeväisyysjärjestö, joka kuljettaa kriisialueille avustus bokseja sen mukaan mitä siellä on tapahtunut. Shelter Boxin kokoajat kokosivat saliin kriisi teltan.

Kymmenen aikaan kaikki kokoontuivat saliin kuuntelemaan Tapio Vihersaaren esittelyä ShelterBoxista. Esittelyn jälkeen muut tiimiläiset menivät kotiluokkiinsa jatkamaan mainosta ja kriisi teltan kokoajat jäivät purkamaan sen. Yhdeltätoista kokoonnuimme vielä saliin, jossa kerrottiin hieman, miten leiri oli mennyt, ja palkittiin Team not wörKING, joka oli suoriutunut parhaiten tuutorien järjestämistä rasteista. Sen jälkeen olikin jo lounas ja kotiin lähtö.

Kirjoittaneet Marjaana Valtanen, Sampo Jalo, Sanni Leppäsalo, Leo Paso ja Noora Rintala

Maailman katoavat kielet


Maailmassa on paljon uhanalaisia kieliä, jotka ovat vaarassa kadota kokonaan. Uhanalainen kieli on sellainen kieli, jonka puhujat käyttävät sitä todella harvoin tai ei ollenkaan, eikä se siirry seuraavalle sukupolvelle. Uhanalaisia kieliä luokitellaan lähes 500 maailmassa.
Pienet kielet katoavat siksi, että niitä ei puhuta enää, ja suuremmat ja eniten maailmassa puhutut kielet syrjäyttävät ne. Koko ajan vain enemmän ja enemmän maailman puhutuimmat kielet yleistyvät, eikä uhanalaisia kieliä opeteta uusille sukupolville. Vuosi vuodelta harvinaisempien kielten puhujat vanhenevat ja kuolevat.
Mielestämme suurin syy pienten kielten katoamiseen on internetin ja sosiaalisen median yleistyminen. Nyt kun kaikki ihmiset joka puolelta maailmaa voivat olla yhteyksissä toisiinsa, on helpompaa, mitä useampi puhuu samaa kieltä. Uhanalaisten kielten puhujat huomaavat, että heidän kieltään ei ymmärretä paljoa ja käyttävät jotain yleisempää kieltä, kuten englantia tai espanjaa. Suuret maahanmuuttoaallot vaikuttavat myös pienten kielten puhumiseen, sillä ne eivät pärjää suuremmissa maissa tai oman kotimaan ulkopuolella. Tämän seurauksena kieli katoaa kokonaan.
Mielestämme on hienoa, että on ihmisiä jotka yrittävät pitää elossa kieliä, mutta toisaalta mitä hyötyä siitä loppujen lopuksi on? Monet asiat helpottuisivat maailmassa, jos kielten määrä vähenisi. Tietenkin on hyvä asia, että kielet pitävät monikulttuurisuutta pystyssä, mutta kielimuuriongelmat ovat vaikeita päästä yli. Maailmassa pärjää paremmin, kun ymmärtää ja osaa puhua puhutuimpia kieliä. Taas toisaalta ihmisten monikielisyys on myös positiivinen asia, sillä mitä enemmän kieliä osaat ja ymmärrät,  sitä useamman ihmisen kanssa voit käydä keskustelua.   
Monet kielet voitaisiin pelastaa, jos vain ihmisillä olisi intoa opetella niitä. Uhanalaisia kieliä on vain liikaa, ja niitä kuolee koko ajan, joten kaikkia ei voisi enää mitenkään pelastaa. Luulisin, että monellakin ihmisellä olisi intoa opiskella vieraita ja vähän tunnettuja kieliä, koska vieraan kielen osaamisesta on aina hyötyä, mutta jostain syystä aloittaminen on vaikeaa.



tekijät: Suvi Savola, Emmi Vettenranta, Aapeli Kuusela, Ville Vuori ja Jasmin Ylistenniemi

maanantai 9. lokakuuta 2017

ShelterBox auttaa ympäri maailmaa

ShelterBox on vapaaehtoistyöllä toimiva tukiryhmä, joka tukee apua tarvitsevia katastrofimaissa. Apua tarvitaan muun muassa hyökyaalto-, tulva-, maanjäristys-, hirmumyrsky- ja tulivuorenpurkausalueilla. ShelterBox on toiminut ja auttanut viime aikoina aktiivisesti esimerkiksi Meksikossa, Syyriassa ja Somaliassa.


Tukiryhmä toimittaa apua tarvitseville ShelterBoxeja. Laatikossa on välineitä ja asioita, joita perheiden ajatellaan tarvitsevan välittömästi katastrofin jälkeen. Laatikko sisältää yleensä muun muassa suuren katastrofiteltan, ruoanlaittovälineet, perustyökalut, vedenpitävän alustan, aurinkolampun, vedenpuhdistusvälineet sekä moskiittoverkon. Boxit toimitetaan armeijan avustuksella perille.



ShelterBox tuki ry on  Suomessa toimiva, vuoden 2013 alkupuolella perustettu yleishyödyllinen yhdistys, jonka tavoitteena on tulevaisuudessa toimia ShelterBoxin virallisena alajaostona. ShelterBoxin nettisivuilla kerrotaan, että ShelterBox tuki ry:n tavoitteena on edellisen lisäksi myös saada kasvatettua jäsenmäärää niin yksityisillä jäsenillä kuin yrityksilläkin.


ShelterBox-toiminnan kotimaa ja keskuspaikka on Iso-Britannia. Toiminnan alajaostoja on Suomen lisäksi esimerkiksi Norja, Ranska, Ruotsi, Australia, Hollanti, USA, Sveitsi, Kanada ja Saksa. Näiden lisäksi toimintaa on monissa muissa maissa.


ShelterBox on myös saanut paljon yhteistyökumppaneita toimintaansa sen kehittymisen myötä. Yhteistyökumppaneita ovat muun muassa JPP-Soft Oy, Scandia Rent, Messua, ER-Pahvityö Oy sekä J-Team’s Line. Kuitenkin vaikuttavin kannatusjäsen on Rotary International.


ShelterBoxin apu on erittäin merkitsevää. Apua on saanut 28 000 perhekuntaa vuonna 2015, ja vuonna 2016 syyskuuhun mennessä 15 000 perhekuntaa. Lahjoitukset mahdollistivat pitkäjänteisen avun antamisen muun muassa Nepalissa.


Jos vapaaehtoistyö ja hädässä olevien ihmisten auttaminen sekä valmiustiimin jäseneksi kouluttautuminen kiinnostaa, tulee toimia näin:
  1. Tee anomus.
  2. Mene haastatteluun.
  3. Osallistu neljän päivän mittaiseen soveltuvuustestiin.
  4. Osallistu yhdeksän päivän mittaiseen valmennukseen.
  5. Mene ensimmäiseen tehtävään, joka suoritetaan valvonnan alaisena.
  6. Kehittymisprosessi jatkuu työn ohessa.


Jos haluat auttaa hädässä olevia ihmisiä ilman kouluttautumista, voit tehdä rahalahjoituksen. Siihen löytyy ohjeet ShelterBoxin nettisivuilta.
Avuntarve ei tule koskaan loppumaan. Luonnonkatastrofeja sekä muita kriisejä tulee aina olemaan. Siksi ShelterBoxin apu on ja tulee tulevaisuudessakin olemaan todella tärkeää.


Lisätietoja ShelterBoxin toiminnasta löydät heidän nettisivuiltaan.


LÄHTEET:  http://www.shelterboxtuki.fi/fi/etusivu


Tiimi Eemil & alamaiset

Veikka Vilppala, Eemil Riutta, Leena Lehtinen, Viivi Liemola, Ebba Heiskala

Paluu arkeen