tiistai 24. lokakuuta 2017

Neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä - mitä on paastoaminen?

Paastota voidaan esimerkiksi terveydellisessä tai uskonnollisessa mielessä. Uskonnollisessa mielessä paasto ei tarkoita vain muutosta ruokavaliossa, vaan paastolla on syvemmät uskontoon liittyvät motiivit. Paastolla valmistaudutaan johonkin tärkeään asiaan. Sen aikana ruokavalion muutoksen lisäksi pyritään itsetutkiskeluun ja löytämään olennaisimmat asiat, jotta päästäisiin lähemmäksi Jumalaa. Epäolennaiset asiat jätetään huomiotta. Kristillisistä uskonnoista esimerkiksi ortodoksisessa, roomalaiskatolisessa ja evankelisluterilaisessa kirkossa paastotaan. Näiden uskontojen paastoamisen perusteet ovat Raamatussa, jossa Jumala kielsi syömästä Paratiisin keskellä olevasta puusta. Samassa kirjassa Uuden testamentin puolella kerrotaan, kuinka Jeesus antoi esimerkin paastoamisesta paastoamalla itse erämaassa neljäkymmentä päivää.


Kristinuskossa paastoa vietetään ennen pääsiäistä, joka on kirkkovuoden suurin juhla. Sitä edeltävästä paastosta ortodoksit käyttävät nimitystä Suuri paasto. Nimitys viittaa sen kestoon ja merkitykseen. Paaston ajan valmistaudutaan Jeesuksen ylösnousemuksen juhlaan. Lisäksi ortodoksisuudesta löytyy muitakin paastoja.

Myös muissa uskonnoissa paastotaan, esimerkiksi juutalaisuudessa, hindulaisuudessa ja islamissa. Islamissa paaston aikaa kutsutaan ramadaniksi. Se on islamilaisen kalenterin yhdeksäs kuukausi. Ramadan muistuttaa paljon muiden uskontojen paastoja, mutta silloin saa syödä ja juoda vain yön aikana. Päivisin ei ole sallittua syödä eikä juoda mitään. Sen noudattaminen on pakollista kaikille muslimeille paitsi matkustaville, raskaana oleville, diabeetikoille tai kroonisesti sairaille.

Monet huomaavat paastoamisen vain ruokapöydän antimien muutoksista, mutta se on paljon muutakin. Ainakin ortodoksisuudessa paastoaminen voidaan jakaa neljään osa-alueeseen. Ruokapaastossa, joka on kaikista yleisin, ihmiset syövät kevyemmin kuin yleensä. Näin tuetaan henkistä ja hengellistä kasvua. Henkinen paasto taas liittyy ajankäyttöön siten, että ihmiset miettivät tarkoin, mitä tekevät ja milloin. Keskittymällä tärkeisiin asioihin voidaan tukea kasvua kristittynä. Hengellisen sisällön osa-alueessa puolestaan lisätään rukoilemista ja itsetutkiskelua. Samalla korostetaan jumalanpalvelukseen osallistumisen ja ripittäytymisen merkitystä. Sosiaalinen puoli liittyy siihen, että paaston aikana vaatimattomasti elämällä perheet säästävät rahaa ja näin säästetyillä rahoilla auttavat esimerkiksi luonnonkatastrofialueilla kotinsa menettäneitä ihmisiä.

Vaikka periaatteessa ortodoksien paastoruoka ei sisällä eläinkunnan tuotteita, kuten lihaa, maitotuotteita tai kananmunia, kalalla ja kasvirasvoilla voi säädellä paaston ankaruutta oman terveyden mukaan. Paastossa on perinteisesti neljä astetta. Ankarimmassa paastossa ei syödä mitään. Toiseksi ankarin ei sisällä kalaa, kasvirasvoja tai viiniä. Seuraava sallii kasvirasvat mutta ei kalaa ja neljännessä mukana on myös kala.


Loppujen lopuksi paastolle on siis aina oma merkityksellinen syynsä — oli kyseessä millainen paasto tahansa. Yleisesti ottaen sen avulla pyritään saavuttamaan myönteinen lopputulos. Ihmiselle tekeekin siis hyvää noudattaa itselle tärkeitä asioita, koska näin on mahdollista kehittää myös itseään. Parhaimmillaan paastosta jää positiivinen jälki loppuelämäksi.


Lähteet:

Karvonen, Markku 2015: Ortodoksien suuri paasto avaa yllättäen muidenkin silmät yksinkertaiselle ja maukkaalle ruualle. Yle Uutiset 15.3.2015. https://yle.fi/uutiset/3-7867643. Luettu 13.10.2017.

Wikipedia: Paasto. https://fi.wikipedia.org/wiki/Paasto. Luettu 12.10.2017.

Wikipedia: Saum. https://fi.wikipedia.org/wiki/Saum. Luettu 12.10.2017.

Länsi-Uusimaa: Suuri paasto. 21.3.2011. http://www.lansi-uusimaa.fi/artikkeli/43995-suuri-paasto. Luettu 11.10.2017.


VSKM: Tuuli Ruohonen, Miro Mäkelä, Janica Järvinen ja Elias Ylinen

Paluu arkeen